Arvokkuudesta

Arvokkuudesta (arvokkuus) on moraalinen ja yhteiskunnallinen käsite, joka viittaa ihmisen sisäiseen arvoon sekä oikeuteen tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja loukkaamattomasti. Se on universaali periaate: arvo ei riipu yksilön sosiaalisesta asemasta, taloudellisesta tilasta tai saavutuksista, vaan kuuluu jokaiselle ihmiselle.

Filosofisessa keskustelussa arvokkuutta on lähestytty erityisesti ajatuksin, joissa ihmiset nähdään rationaalisina toimijoina ja itsemääräävänä olioina. Kantin näkemys kuuluu, että ihmiset ovat päämääriä sinänsä eivätkä keinoja toisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä “ihmisarvon sinänsä” korostus tukee autonomiaa, itsemääräämistä ja ihmisarvon kunnioittamista kaikissa moraalisissa kysymyksissä.

Lainsäädäntö ja käytäntö asettavat arvokkuuden käytännön kehysten sisään. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten YK:n ihmisoikeuksien julistus, tunnustavat jokaisen ihmisarvon ja oikeuden tulla kohdelluksi ihmisarvoisesti. Suomessa perustuslaki ja muu ihmisoikeuslainsäädäntö turvaavat ihmisarvon sekä yhdenvertaisuuden, ja arvoja kuten ihmisarvoa huomioidaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, oikeudenkäynnissä sekä julkisessa politiikassa.

Nykykeskustelussa arvokkuudesta puhutaan yhä laajemmin: sen liittäminen esimerkiksi vanhusten, vammaisten ja pakolaisten asemaan, digitaaliseen yksityisyyteen sekä eettisiin kysymyksiin elämän lopettamisen ja hoitopäätösten yhteydessä on kiinteä osa politiikkaa ja etiikkaa. Kritiikkiin kuuluu muun muassa kulttuurinen relativismi ja tarve konkretisoida, miten arvokkuus toteutuu käytännössä eri konteksteissa.