Arvoitukset

Arvoitukset ovat lyhyitä pulmistehtäviä, joissa esineen, elävän olennon tai ilmiön ominaisuuksia kuvataan vihjein ja kielikuvin siten, että oikea vastaus voidaan päätellä vihjeiden perusteella. Yleensä ratkaisu on yksi sana tai lyhyt ilmauk-s, ja arvoitusta esitetään usein kysymyksen muodossa: Mikä se on?

Sana arvoitus juontaa juurensa verbistä arvata, ja -itus- muodostaa siitä substantiivin, jonka merkitys viittaa toiminnan tai tilanteen arvaamiseen. Sanan käyttö painottaa sekä vihjeellistä että peliä rikkovaa luonnetta, jossa kuulija tai lukija miettii vastauksen perusteella.

Rakenne ja tyypit vaihtelevat, mutta tyypillinen arvoitus koostuu vihjeistä, jotka käyttävät metaforiaa, sanaleikkejä tai kuvitteellisia assosiaatioita. Vihjeet voivat käsitellä arkipäiväisiä esineitä, eläimiä tai luonnonilmiöitä, ja ratkaisu on usein jokin tuttu sana, joka sopii vihjausten kautta kuvateltuun kuvaan.

Kulttuurinen tausta: Suomessa arvoitukset ovat olleet osa suullista perinnettä ja kirjallisuutta, ja niitä on kerätty sekä koulunopetukseen että kansantieteellisiin kokoelmiin 1800- ja 1900-lukujen aikana. Arvoitukset ovat osa kielenopetusta, ongelmanratkaisun harjoittelua ja sanataiteen traditiota.

Nykyisin arvoitukset ovat edelleen suosittuja sekä verkossa että painetuissa kokoelmissa. Ne toimivat sekä viihteenä että kielellisen ajattelun harjoituksina, ja niissä järjestellään usein yhteisiä piirteitä sekä kieli- että kulttuurispesifisissä ilmaisumuodoissa.