Arviointiasteikot

Arviointiasteikot ovat mittausinstrumentteja, jotka muuntavat subjektiivisen tai laadullisen arvion numeeriseksi asteikoksi. Niitä käytetään laajasti tutkimuksessa, koulutuksessa, kliinisessä työssä, terveydenhuollossa sekä käyttäjäkokemuksen arvioinnissa. Tavoitteena on saada mitattavaa tietoa siitä, miten vastaaja suhtautuu, kokee tai arvioi jotakin ilmiötä.

Yleisimmät arviointiasteikot ovat Likert-asteikot, semanttinen diffi, visuaalinen analogiasteikko (VAS) sekä erilaiset numeeriset arviot. Likert-asteikot tarjoavat useamman väylän pisteyttää vastaajia sitoutuneisuuden tai hyväksynnän asteella, usein 5– tai 7-pisteisin vaihtoehdoin. Semanttinen diffi-muoti esittää adjektiivipareja, joihin vastaaja valitsee paikkaa vasen-oikea-asteikolla. VAS-asteikot antavat kontinuaalisen, esim. 0–100 mm pituinen viiva. Lisäksi käytetään tarkastuslistoja ja erilaisia luettelopohjaisia koontioita.

Ominaisuudet ja laadunvarmistus on tärkeää: tutkijat arvioivat asteikkojen reliabiliteettia (esimerkiksi Cronbachin alfa) ja validiteettia sekä rakentuvaa validiteettia. Pitkäkestoiset mittaukset voivat kärsiä keskikohdista tai puhuttelevuudesta, ja kulttuuriset tekijät sekä käännökset voivat vaikuttaa vastauksiin.

Käyttöönotossa huomioidaan mittauksen tarkoitus, valittujen pisteiden määrä ja vastauksen tulkinta. Usein on tarpeen pilotoida asteikkoa, arvioida sen toimivuutta eri ryhmissä ja varmistaa, että se soveltuu sekä ordinalisena että mahdollisesti joissakin analyyseissä käsiteltäväksi intervallitasoisena mittana. Arviointiasteikot ovat siten keskeinen työkalu mittauksessa, mutta niiden oikea käyttö edellyttää huolellista suunnittelua ja tulkintaa.