Antiviraaleilla

Antiviraaleilla viitataan virusinfektioiden hoitoon tai ehkäisyyn käytettäviin lääkkeisiin. Suomessa ja muussa kirjoitetussa lääketieteellisessä tekstissä termi voi esiintyä sekä adjektiivina että substantiivina, ja sille on tyypillisesti tarkoitettu yleiskäsitettä antiviralien ryhmistä. Antiviraalit eivät yleensä vaikuta bakteereihin, vaan ne on kehitetty virusten elintoimintojen estämiseksi tai viruksen pääsyn soluihin estämiseksi.

Toimintaperiaate perustuu viruksen lisääntymisen eri vaiheisiin puuttumiseen. Yleisiä mekanismeja ovat viruksen replikaation estäminen (esimerkiksi nukleosidien tai -tyyppisten analogien avulla), viruksen soluun pääsyn estäminen, entsyymien toiminnan estäminen sekä viruksen benzeri- tai färän rakenteiden neutralointi monokloonaalisilla vasta-ainesillä. Antiviraalit ovat usein virusspesifisiä, vaikka joillakin laajakirjoisilla aineilla on vaikutus useisiin virusryhmiin.

Pääryhmät ja esimerkkejä ovat:

- Nukleosidien/nukleotidien analogit (esim. acyclovir herpesinfektioissa, sofosbuvir HCV-hoidoissa, remdesivir useissa RNA-viruksissa).

- Neuraminidaasin estäjät (influenza, kuten oseltamiviiri, zanamiviiri).

- Virusproteaasin tai polymeraasin estäjät (HIV-hoidon NRTI:t, NNRTI:t; joidenkin hepatiittiviruslajien DAAs).

- Enterus- ja fuusioestojat sekä monoclonal antibodies (esim. RSV:lle, COVID-19:lle kehitetyt vasta-aineet).

Käyttöön liittyy yleensä lääkärin valvonta, sillä antiviraaleilla voi olla sivuvaikutuksia sekä luetelluille virusryhmille ominaisia haittavaikutuksia ja yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Vastustuskyky viruksissa on yleinen haaste, mikä vaikuttaa hoitojen valintaan ja kestävyyteen. Antiviraaleja on kehitetty ja käytetty pitkään, ja tutkimus jatkuu erityisesti vaikeasti hoidettavien virustautien torjumiseksi. Huomautettava on, että termi "antiviraaleilla" esiintyy kirjoitetussa kielessä, mutta suositumpi muoto on yleensä "antiviraalit".