Antipsykoottilääkkeet

Antipsykoottilääkkeet, tunnetaan myös nimellä neuroleptit tai antipsykootit, ovat lääkkeitä, joita käytetään pääasiassa psykoottisten häiriöiden, kuten skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön, hoitoon. Ne vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin, erityisesti dopamiiniin, tasapainottaen niiden toimintaa. Antipsykoottilääkkeet auttavat vähentämään psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja, aistiharhoja ja sekavaa ajattelua, mutta niitä voidaan käyttää myös muihin tiloihin, kuten vakavan masennuksen tai ahdistuksen hoitoon yhdessä muiden lääkkeiden kanssa.

Lääkkeet jaetaan yleensä kahteen pääryhmään: ensimmäisen polven antipsykootit ja toisen polven antipsykootit. Ensimmäisen polven antipsykootit ovat vanhempia ja kohdistuvat pääasiassa dopamiini D2 -reseptoreihin. Toisen polven antipsykootit, joita kutsutaan myös atyyppisiksi antipsykoteiksi, vaikuttavat useampiin välittäjäaineisiin, kuten serotoniiniin, ja niillä on yleensä vähemmän neurologisia sivuvaikutuksia, mutta niihin liittyy muita riskejä, kuten painonnousua ja aineenvaihduntahäiriöitä.

Antipsykoottilääkkeiden käyttöön liittyy mahdolliset sivuvaikutukset, jotka vaihtelevat lääkkeen ja yksilön mukaan. Näitä voivat olla uneliaisuus, painonnousu, vapina, lihasjäykkyys ja seksuaaliset toimintahäiriöt. Pitkäaikainen käyttö voi harvinaisissa tapauksissa johtaa tardiivin dyskinesian kaltaisiin liikehäiriöihin. Lääkehoito on aina yksilöllistä ja sitä tulee seurata tarkasti lääkärin toimesta. Antipsykoottilääkkeet ovat tärkeä osa mielenterveyshäiriöiden hoitoa, mutta ne eivät yleensä paranna sairautta vaan auttavat hallitsemaan oireita ja parantamaan elämänlaatua.