Annotaatiomallit

Annotaatiomallit ovat muodollisia esityksiä siitä, miten dataa merkitään annotaation avulla. Ne määrittelevät, millaisia annotaatioita aineistoon voidaan liittää, mitä attribuutteja niillä on ja miten annotaatiot voivat liittyä toisiinsa tai toisiin kerroksiin. Tällaiset mallit tukevat projektin suunnittelua, varmistavat yhdenmukaisuuden annotaattorien välillä sekä parantavat tietojen yhteentoimivuutta ja toistettavuutta.

Tyypillisesti annotaatiomallit voidaan jakaa useisiin ulottuvuuksiin. Esimerkiksi schema- tai kohdekohtaiset mallit määrittävät tarkasti, millaisia merkintöjä on käytettävissä ja miten ne ovat rakenteeltaan; monikerroksiset mallit mahdollistavat useiden eri annotaatiokerrosten samanaikaisen käytön samalla aineistolla. Lisäksi inline-merkinnät ja stand-off -merkinnät kuvaavat, ovatko merkinnät osa alkuperäistä tekstiä vai tallennetaanko ne erillisesti. Alakohtaisesti natural language processingissa (NLP) tarkoitetaan usein merkintöjä kuten osaa puheesta -tagit, nimeäminen ja ulottuvuudet sekä riippuvuussuhteiden tai semanttisten roolien kuvaukset; tietokuvat koostuvat vastaavasti rajoitusalueista, segmentaatiosta ja avainsanoista.

Merkintäprosessi perustuu usein ohjeistukseen, koulutukseen, pilotoitumiseen ja laadunvarmistukseen, jolla varmistetaan annotaattorien konsistenssi ja inter-annotator-asteikkojen luotettavuus. Merkinnöissä käytetään usein standardeja ja tiedonvaihtoformaatteja kuten XML, JSON tai RDF, ja stand-off-merkinnät mahdollistavat merkintöjen erillisen hallinnan ilman muokkausta alkuperäiseen dataan. Annotaatiomallit tukevat erilaisten korpusten rakentamista, evaluointia sekä valmentavien mallien kehittämistä, ja niihin liittyy usein haasteita kuten subjektiivisuus, kustannukset ja laajamittaisen annotaation ylläpito.