Anionipolymerisaatio

Anionipolymerisaatio on ketjuuntuva polymerisaatioprosessi, jossa kasvukeskus on anioni. Tyypillisesti sitä aloitetaan vahvoilla organolithium-initiattoreilla (esim. n-butyllithium tai muu organolithium-ryhmä), kuivissa, hapettomissa liuottimissa kuten tetrahydrofuraanissa (THF). Monomeerien additio kasvaa ketjun päähän muodostaen pitkän polymeeriketjun.

Kasvu on usein elävää eli päättymis- ja siirtovaikutukset ovat minimaalisi, mikä mahdollistaa tarkat kontrollit molekyylimassassa ja polydispersiteetissä. Tämä mahdollistaa lohkopolymeerien valmistamisen lisäämällä monomeereja peräkkäin haluttuun järjestykseen.

Tyypillisiä monomeerejä ovat styreeni, butadieeni ja isopreeni; näiden kanssa reaktiot ovat hyvin hallittuja. Polaristen monomeerien kanssa työskentely on rajoitettua, koska ioniparien muodostuminen voi johtaa sivureaktioihin. Joitakin polarisia monomeerejä voidaan käyttää erikoisjärjestelyin tai suojatuin sivuketjuin.

Olosuhteet on pidettävä kuivina ja hapettomina, sillä vesi ja happea aiheuttavat terminointia sekä siirtoja. Liuottimena yleisesti käytetään epäpolaarisia tai lievästi polaarisia liuottimia (kuten THF), ja lämpötilat ovat matalia, usein huippuarvoja suunnataan alkuvaiheen kontrollin takaamiseksi.

Anionipolymerisaation elävä luonne mahdollistaa tarkasti määriteltyjen lohko-polymeerien sekä monipuolisten sekvenssointien suunnittelun, mikä tekee siitä keskeisen tekniikan sekä teollisessa että tutkimuksellisessa synteesissä.