Anastomoosimeetodi

Anastomoosimeetodi on kirurginen termi, jolla tarkoitetaan kahden ontto- tai putkimaisen rakenteen yhteyden muodostamista. Yhteyden tarkoituksena on palauttaa tai ylläpitää läpikulku esimerkiksi poistettujen rakenteiden tilalle.

Tyypillisiä konfiguraatioita ovat end-to-end, end-to-side sekä side-to-side -anastomosit. Rakenne voi olla käsin ommeltu (suturoitu) tai mekaanisesti liitetty esimerkiksi staplerin avulla (lineaarinen tai pyöreä stapler). Myös liimausaineita on käytetty apuna.

Käyttökohteita ovat erityisesti ruoansulatuskanavan leikkaukset, kuten suoliston resektion jälkeiset yhteydet, sekä verisuonikirurgia (mikrovaskulaariset liitokset), ja virtsateiden sekä sappiteiden kirurgia.

Onnistumisen kannalta olennaisia tekijöitä ovat jännityksetön liitos, hyvä kudon verenkierroksen ylläpito, sopiva lumen-koko sekä kudostyypin soveltuvuus. Potilailla anastomoosien komplikaatioita voivat olla vuodot, tukos, stenoosi, fistula sekä infektiot. Toipumiseen vaikuttavat muun muassa yleiskunto, ravitsemus, tupakointi sekä kudosten kunto.

Historia ja kehitys: anastomoositekniikat kehittyivät 1800- ja 1900-luvuilla; nykyään sekä käsin ommeltuja että mekaanisesti liitettyjä menetelmiä käytetään potilaskohtaisesti.