Analyyttimenetelmiä

Analyyttimenetelmiä viittaa joukkoon tieteellisiä tekniikoita, joita käytetään aineiden kemiallisen koostumuksen tunnistamiseen ja määrittämiseen. Nämä menetelmät ovat keskeisiä monilla tieteenaloilla, kuten kemiassa, biologiassa, ympäristötieteessä ja lääketieteessä, tarjoten kvantitatiivista ja kvalitatiivista tietoa tutkittavista näytteistä.

Analyyttisiä menetelmiä voidaan yleisesti jakaa kahteen pääluokkaan: kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen analyysiin. Kvalitatiivinen analyysi pyrkii tunnistamaan aineen läsnäolon näytteessä, eli vastaamaan kysymykseen "mitä siellä on?". Tähän kuuluvat esimerkiksi spektroskopian eri muodot, kuten UV-Vis ja IR-spektroskopia, sekä kromatografiset tekniikat, kuten ohutkerroskromatografia (TLC). Kvantitatiivinen analyysi puolestaan määrittää tunnistetun aineen pitoisuuden tai määrän näytteessä, vastaten kysymykseen "kuinka paljon sitä on?". Tähän liittyvät menetelmät, kuten atomiabsorptiospektrometria (AAS), kaasukromatografia-massaspektrometria (GC-MS) ja korkean erotuskyvyn nestekromatografia (HPLC).

Lisäksi analyyttisiä menetelmiä voidaan luokitella sen perusteella, miten ne vaikuttavat näytteeseen. Perinteisesti menetelmät jaetaan destruktiivisiin ja ei-destruktiivisiin. Destruktiiviset menetelmät tuhoavat näytteen analyysin aikana, kun taas ei-destruktiiviset menetelmät jättävät näytteen ehjäksi jatkotutkimuksia varten. Menetelmien valinta riippuu analysoitavasta aineesta, näytteen tyypistä, vaaditusta tarkkuudesta ja käytettävissä olevista resursseista.