Analysointiyksikkö

Analysointiyksikkö on tutkimuksen keskeinen entiteetti, jonka ominaisuuksia tarkastellaan ja jonka perusteella tilastolliset johtopäätökset tehdään. Yksikkö voi olla yksittäinen henkilö, perhe, yritys, oppilaitos, tapahtuma, paikka tai vaikkapa teksti tai kuva. Valinta riippuu tutkimuskysymyksestä ja teoreettisesta kehyksestä.

Analysointiyksikkö liittyy havaintoerään (havainto) siten, että havaintoero on se solurakenne, jolta mittaukset tulevat, kun taas analysointiyksikkö on se, jonka ominaisuuksiin johtopäätökset kohdistuvat. Esimerkki: koulututkimuksessa analysointiyksikkö voi olla koulu, vaikka käytetään yksilötason arvosanoja ja taustatietoja.

Valinta vaikuttaa sekä datan rakenteeseen että tilastollisiin menetelmiin. Oikea valinta välttää ekologista virhettä ja varmistaa, että tulokset ovat oikein yleistettävissä. Monitasoiset mallit tai klusterin robustit standardivirheet voivat olla tarpeen, kun analysointiyksikkö ja havainnot poikkeavat toisistaan, erityisesti kasvavissa tiedonkeruissa.

Esimerkkejä: yksilötaso (ihmisen ominaisuudet), ryhmätasot (perhe, yritys), alueellinen taso (kaupungin osat), tai tekstiin liittyvä analyysi (asiakirja, sosiaalinen media).

Yhteenveto: analysointiyksikkö määrittelee sen, mitä tutkimus pyrkii selittämään ja miten havainnot tulkitaan, sekä vaikuttaa suunnitteluun ja yleistettävyyteen.