Amplitudivärähtelyn

Amplitudivärähtely, tunnetaan myös nimellä amplitudimodulaatio, on signaalinkäsittelymenetelmä, jossa siirrettävän tiedon mukainen muutos tapahtuu lähetettävän signaalin amplitudin (voimakkuuden) vaihteluna. Tämä tekniikka on yksi perusmenetelmistä signaalien lähettämisessä ja vastaanottamisessa, erityisesti radiolähetysten yhteydessä.

Amplitudivärähtelyn periaatteena on, että kanttaajuus (kanta-aalto) moduloidaan informaatiosignaalin mukaisesti. Kanttaajuus on korkea taajuus, joka on valittu siirtotien kannalta soveltuvaksi, kun taas informaatiosignaali on esimerkiksi ääni tai video. Modulaatio tapahtuu siten, että kanttaajuuden amplitudi vaihtelee informaatiosignaalin mukaisesti. Tämän seurauksena lähetetty signaali sisältää sekä kanttaajuuden että siinä mukana olevan tiedon.

Amplitudivärähtelyä käytetään muun muassa AM-radiolähetyksissä, joissa äänen signaali moduloidaan kanttaajuuden amplitudiin. Tekniikka on yksinkertainen ja edullinen toteuttaa, mutta se on herkkä häiriöille ja häviöille, sillä signaalin voimakkuus voi heikentyä esimerkiksi sähkömagneettisten häiriöiden tai kaukaisen lähetysaseman takia. Tämän vuoksi amplitudivärähtelyä käytetään enenevässä määrin vain lyhyille matkoille tai alhaisen laatuvaatimusten yhteydessä.

Amplitudivärähtelyyn verrattuna frekvenssimodulaatio (FM) ja faasivärähtely (PM) ovat herkempiä häiriöille, mutta tarjoavat parempaa signaalilaatua, erityisesti kaukokäyttöön. Amplitudivärähtelyä käytetään edelleen joissakin sovelluksissa, kuten vanhoissa radiolähetyksissä ja joissakin teollisuuskäyttöisissä signaaleissa.