Amfipathisiä

Amfipathisiä molekyylejä ovat aineet, joilla on sekä hydrofiilinen (vesiliukoinen) että hydrofobinen (rasvaliukoinen) alue. Tämä kaksoisluonne saa molekyylin asettumaan itsestään erilaisiin rakenteisiin vesiliuoksessa, kun hydrofobiset osat karttavat vettä. Amfipathiset molekyylit voivat muodostaa mikelleja, kaksikerroksisia liposomeja tai muita kalvomuodostumia, joissa hydrofobiset osat ovat toistensa sisäpuolella ja vesiliukoinen pää on ulospäin.

Esimerkkejä amfipathisista aineista ovat fosfolipidit, jotka muodostavat solukalvon lipidikerroksen, sekä detergentsit kuten natriumdodekylsulfaat (SDS). Myös proteiineissa voi olla amfipathisia alueita, jotka voivat sitoa sekä vesiliuoksia että lipidikerroksia.

Käytännössä amfipathiset molekyylit ovat keskeisiä biologisissa prosesseissa ja teknologisessa sovelluksissa: ne muodostavat solukalvoja, osallistuvat signaalinvaihtoon ja kuljetusmekanismeihin, ja niitä hyödynnetään lääkeaineiden toimituksessa liposomeina ja mikelleinä. Amfipathisten aineiden käyttäytymistä säätelee kriittinen mikellin muodostumispitoisuus (CMC), joka kertoo, milloin mikellejä alkaa muodostua vesiliuoksessa.