Altistumisesta

Altistumisesta on termi, jota käytetään kuvaamaan tilaa tai prosessia, jossa yksilö joutuu kosketuksiin jonkin tekijän kanssa. Tekijä voi olla kemiallinen aine, biologinen kasvutekijä, fysikaalinen tekijä (kuten melu, säteily tai lämpö) tai muu ympäristötekijä. Altistuminen voi tapahtua eri aikaväleillä ja eri reittejä pitkin, kuten hengitysteiden kautta, ihon tai silmien contactin kautta tai suun kautta.

Altistuminen voidaan luonnehtia akuutiksi tai krooniseksi. Akuuttia altistumista esiintyy lyhytaikaisesti, usein suurilla annoksilla, mikä voi aiheuttaa välittömiä oireita. Krooninen altistuminen tarkoittaa pidempiaikaista kontaktia alhaisemmilla annoksilla, ja siihen liittyy usein hitaasti ilmeneviä tai pitkittyneitä terveysvaikutuksia. Altistumisvaste riippuu useista tekijöistä, kuten tekijän luonteesta, annoksesta, altistumisen kestosta, yksilön herkkyydestä ja samanaikaisista tekijöistä (esimerkiksi tupakointi tai muu sairaus).

Arviointi ja mittaus ovat osa altistumisesta käytettyjä käsitteitä. Altistumisen mittauksia voivat olla ilman tai aineen pitoisuuden mittaukset, sekä biologiset mittaukset (biomarkkerit veressä tai virtsassa) osoittamaan yksilön todellista altistumista. Tietoa altistumisesta käytetään riskinarvioinnissa sekä työterveyden ja -turvallisuuden toimenpiteiden suunnittelussa.

Riskien hallinta tähtää altistumisen vähentämiseen tai poistamiseen. Tärkeimmät keinot ovat aineen korvaaminen turvallisemmalla vaihtoehdolla, tekniset ratkaisut (haluisa ilmanvaihto, kohdepoisto), työmenetelmien muutokset, koulutus ja työjärjestelyt sekä tarvittaessa henkilökohtaiset suojelupuvut. Kansallisissa ja EU-tason säädöksissä asetetaan altistumisen arvoalueita ja valvotaan niiden noudattamista.