Allustyyppi

Allustyyppi viittaa maaperän tai pohjamaiden luonteeseen ja ominaisuuksiin, jotka vaikuttavat kasvillisuuden, rakentamisen ja ympäristönsuojelun suunnitteluun. Allustyypit luokitellaan yleensä niiden rakenne-, kemiallis- ja fysikaaliset ominaisuudet perusteella, kuten hiekan, saven ja humuksen suhteet sekä kosteuden ja ravinteiden sisältö. Suomessa allustyypit jaetaan pääasiassa kahteen pääluokkaan: turpeeseen ja mineraalimaahan.

Turpeen allustyypit koostuvat pääosin hajonneista kasvinosista, kuten sammalista, puusta ja lehdistä, ja ne jakautuvat korkeapohjaisiin ja matalapohjaisiin turpeisiin. Korkeapohjainen turve on happamaa ja ravinnepitoista, kun taas matalapohjainen turve on mineraalipitoisempaa ja neutraalimpia pH-arvoja. Turpeen allustyypit ovat yleisiä soilla ja märissä metsäalueilla.

Mineraalimaan allustyypit puolestaan koostuvat hiekasta, savesta ja loamista (seos hiekasta ja savesta). Hiekkamaat ovat löysärunkoisia ja hyvin kuivuvia, kun taas savimaat ovat tiheärunkoisia ja pitävät kosteutta hyvin. Loam-maat ovat tasapainoisia ja soveltuvat hyvin monenlaiselle kasvillisuudelle. Mineraalimaat voivat olla myös kalkkipitoisia tai happamia, mikä vaikuttaa niiden soveltuvuuteen eri kasveille.

Allustyypit ovat tärkeitä myös rakennustöissä, sillä ne vaikuttavat maaperän kantavuuteen ja stabiilisuuteen. Esimerkiksi turpeen allustyypit voivat olla hauraita ja vaatia erityistä käsittelyä rakennusten perustusten alle. Ymmärrys allustyypeistä on myös keskeinen ympäristösuunnittelussa, sillä ne vaikuttavat vesitalouteen, kasvillisuuden monimuotoisuuteen ja hiilensidontaan. Allustyypit määritetään yleensä maaperänäytteiden perusteella laboratoriokokeiden avulla.