Alkylieetterit

Alkylieetterit, yleisesti tunnettuina eettereinä, ovat orgaanisia yhdisteitä, joille on ominaista happiatomi, joka on sitoutunut kahteen alkyyliryhmään tai aromaattiseen ryhmään. Yleisin esimerkki eetteristä on dietyylieetteri, joka tunnetaan sen haihtuvista ja syttyvistä ominaisuuksista. Alkylieetterit luokitellaan riippuen niihin liittyvien alkyyli- tai aryyliryhmien rakenteesta. Ne voivat olla symmetrisiä, jos molemmat ryhmät ovat identtisiä, tai epäsymmetrisiä, jos ne ovat erilaisia.

Eetterien fysikaaliset ominaisuudet, kuten kiehumispiste ja liukoisuus, vaihtelevat merkittävästi molekyylin koon ja polaarisuuden mukaan. Pienimolekyyliset eetterit, kuten dietyylieetteri, ovat usein haihtuvia nesteitä, joilla on tyypillinen haju. Ne ovat yleensä liukoisia orgaanisiin liuottimiin, mutta niiden liukoisuus veteen on rajallinen, ellei molekyylissä ole muita polaarisuutta lisääviä ryhmiä.

Kemiallisesti eetterit ovat suhteellisen reaktiottomia verrattuna muihin funktionaalisiin ryhmiin, mikä tekee niistä hyödyllisiä liuottimia monissa orgaanisissa synteeseissä. Ne eivät helposti osallistu additio- tai eliminaatioreaktioihin. Eetterit voivat kuitenkin reagoida vahvojen happojen kanssa muodostaen suoloja tai altistua hapetukselle muodostaen peroksideja, mikä voi olla turvallisuusriski. Niitä käytetään laajasti liuottimina, anesteetteinä ja osana muita kemiallisia yhdisteitä.