Aliedustaminen

Aliedustaminen tarkoittaa tilastollisessa ja demografisessa kontekstissa sitä, että tietty ryhmä on tilastoissa tai tutkimusaineistoissa aliedustetettu suhteessa sen osuuteen väestössä. Käytännössä kyse on tilanteesta, jossa ryhmän osuus otoksesta, vastanneista tai rekisteriaineistosta on pienempi kuin sen todellinen osuus. Aliedustaminen voi ilmetä sekä laajeissa väestötutkimuksissa että pienemmissä kyselyissä, kuten kansallisissa kyselytutkimuksissa, mielipidekyselyissä tai markkinatutkimuksissa.

Aliedustamisen taustalla on usein tilastollinen harha eli vääristyneet otokset ja mittaukset. Tyypillisiä syitä ovat esimerkiksi ei-vastaaminen tai ei tavoittaminen tietyissä ryhmissä, kielen tai kulttuurin esteet, tekniset taustavaatimukset, liikkuva väestö sekä epäedullinen pääsy rekisteri- tai otoskehikoihin. Myös tutkimusmallin suunnittelu, kuten otantaa pelkästään kiinteissä väestöryhmissä ilman riittävää stratifikaatiota, voi johtaa aliedustamiseen.

Seurauksiltaan aliedustaminen voi johtaa harhaanjohtaviin johtopäätöksiin, virheellisiin arvioihin tarpeista ja resurssien kohdentamisesta sekä pitkällä aikavälillä epäoptimaalisiin politiikka- ja strategiaratkaisuihin. Erityisesti syrjivien ryhmien tarpeet voivat jäädä huomiotta, mikä heikentää erilaisten palveluiden toteuttamista ja tasa-arvomittareiden toteutumista.

Korjaustoimenpiteet ja ehkäisykeinoja ovat suunnitelmallinen otostapaa, kuten stratification ja tarkoituksellinen oversampling, post-stratification- tai weighting-korjaukset sekä useamman tiedonlähteen yhdistäminen. Myös kielellinen ja kulttuurinen mukauttaminen, helppokäyttöiset vastauskanavat sekä tavoittava rekrytointi voivat vähentää aliedustamisen riskiä.