Aktiivikomponenttien

Aktiivikomponentit ovat elektroniikassa piirin komponentteja, jotka tarvitsevat ulkoista sähköenergiaa toimintaansa varten ja joilla on kyky muuttaa, vahvistaa tai hallita sähköenergiaa. Ne voivat vahvistaa signaaleja, kytkeä virtoja tai tarjota teho- sekä signaalimuutoksia. Verrattuna passiivisiin komponentteihin ne voivat tuottaa tai lisätä energiaa piiriin.

Yleisimmät aktiivikomponenttityypit ovat transistorit, diodit, integroidut piirit (IC), thyristorit sekä optoelektroniset laitteet kuten LEDit ja fotodiodit. Transistorit (esimerkiksi BJT ja MOSFET) toimivat signaalin vahvistimina ja kytkinlaitteina. Diodit sallivat virran kulun vain yhteen suuntaan ja voivat toimia jännitesäätöön esimerkiksi zener-diodien avulla. Integroidut piirit kokoavat lukuisia aktiiveja komponentteja yhteen pakettiin ja mahdollistavat sekä analogiset että digitaaliset toiminnallisuudet. Thyristorit mahdollistavat suurien tehojen kytkennän ja säätämisen. Optoelektroniset komponentit muuntavat sähköisen signaalin valoksi tai päinvastoin, jolloin ne tarjoavat sähköistä erottamista ja signaalinsiirtoa ilman suoraa sähkön virtausta.

Aktiivikomponenttien toiminta riippuu käytetystä lähteestä ja jännitteestä, ja niillä on tyypillisesti suurempi kytkentä- ja häviöominaisuuksia sekä lämpötilariippuvuutta verrattuna passiivisiin komponentteihin. Niiden kehitys—jonka kulmakivinä ovat transistorin keksiminen vuonna 1947 ja integroidut piirit 1950–1960-luvulla—on mahdollistanut nykyisen elektronisten laitteiden monimuotoisuuden ja pienuuden.