Aistiharhoihin

Aistiharhoihin viittaavat harhaiset kokemukset aisteissa, joita ei ole ulkoinen todellisuus. Ne voivat olla visuaalisia, auditiivisia, kinesteettisiä sekä hajuaisti- tai makuharhoja, ja ne voivat esiintyä yksittäin tai useampien aistien kautta. Usein henkilöllä on tietoisuus siitä, että havainto ei vastaa todellisuutta.

Aistiharhojen taustalla on laaja kirjo syitä. Ne voivat liittyä psykiatrisiin sairauksiin, kuten skitsofrenia ja muihin psykoottisiin tiloihin, deliriumiin, dementia- ja muihin neurodegeneratiivisiin sairauksiin, migreeniin tai epilepsiaan. Myös päihteiden vaikutus sekä vieroitusoireet voivat laukaista aistiharhoja. Unihäiriöt, kuten hypnagogiset tai hypnopompiset harhat, ovat tunnettuja ilmiöitä. Aistinharhojen ilmaantuvuus riippuu usein taustalla olevasta sairaudesta sekä havainnoinnin tilasta.

Mekanismit ovat monitahaisia: aistien tulkinnan häiriöt, aivojen sensoris- ja limbisen järjestelmän välinen vuorovaikutus ja aivokuoren sekä thalamuksen väliset yhteydet voivat muuttua, mikä johtaa harhaisiin kokemuksiin. Eri aistit voivat olla herkimmin liikennekeinoina tiloille, joissa aivohäiriöt tai ulkoiset tekijät vaikuttavat.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä potilaan ja läheisten haastatteluun. Erotusdiagnostiikkaan kuuluu todellisten ärsykkeiden ja harhojen erottaminen sekä taustalla olevan tilan tutkiminen. Joissakin tapauksissa voidaan tarvita neuroimaging-tutkimuksia tai neurologista ja psykiatrista arviointia.

Hoito suunnataan taustalla olevaan syyhyn sekä potilaan turvallisuuden ja toimintakyvyn tukemiseen. Deliriumissa hoito kohdistuu akuuttiin sairauteen, psykoottisissa tiloissa käytetään tarvittaessa lääkitystä, ja joissain tapauksissa, kuten visuaalisesti painottuessa Charles Bonnet -oireyhtymässä, harhoja hallitaan ensisijaisesti näkökyvyn ja ympäristön optimoinnilla.

---