Aistihäiriöiden

Aistihäiriöiden ovat häiriöitä, jotka koskevat aistinelinten vastaanottoa, aistinprosessointia tai aistin välittämistä aivoihin. Ne voivat vaikuttaa mihin tahansa aistiin, kuten näkö-, kuul- ja tasapainoaistiin sekä hajuaistiin, makuaistiin ja tuntoaistiin. Osa häiriöistä johtuu vaurioista aivokuoren tai muiden aistintoihin osallistuvien rakenteiden toiminnasta, kun taas toiset johtuvat silmälisä- tai kuulorungon sairauksista, hermopäätteiden vaurioista, tai yleisistä sairauksista.

Aistihäiriöt jaotellaan usein niiden vaikutusalueen mukaan. Näköaistin häiriöt voivat ilmetä näön heikkenemisenä tai sokeutena. Kuulon ja tasapainon häiriöt voivat aiheuttaa kuulonmenetystä, tinnitusta tai huimausta. Haju- ja makuaistin häiriöt voivat vaikuttaa makuun tai hajun erottamiseen. Tunto-, kipu- tai kehon asento -aistin häiriöt liittyvät usein hermoston vaurioihin tai neuropatioihin. Joissakin tapauksissa kyse on aistinprosessoinnin keskushermoston ongelmista, kuten aivohalvauksen tai neurodegeneratiivisten sairauksien yhteydessä.

Syyt ja riskitekijät vaihtelevat laajasti: diabeteksen sekä verenkierto- tai hermostosairauksien vaikutukset, trauma tai leikkaukset aistielimiin tai aivoverkkoon, infektiot, migreeni, lääkkeet sekä ikääntyminen voivat altistaa aistihäiriöille. Oireet ja huomautettavat rajoitteet riippuvat häiriön tyypistä ja laajuudesta.

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin, kliinisiin tutkimuksiin sekä kyseiseen aistiin liittyviin testauksiin (esimerkiksi näkö- tai kuulotutkimuksiin, aistiharjoitteluun ja kuvantamistutkimuksiin). Hoito kohdistuu yleensä taustalla olevaan syyhyn, ja siihen kuuluu sairauksien hoito, apuvälineet (esim. kuulokoje, visuaaliset apuvälineet), rehabilitaatio sekä sopeutumis- ja kuntoutusmenetelmät. Ennuste on yksilöllinen ja riippuu monista tekijöistä, kuten varhaisesta diagnoosista sekä hoitomahdollisuuksista. Aistihäiriöiden esiintyminen on yleisempää iän myötä, mutta ne voivat ilmetä myös nuoremmalla väestöllä.