Affiksimuotoja

Affiksimuotoja tarkoitetaan kielitieteessä affiksien erilaisten toteutumien, eli allomorfien, kokonaisuutta. Affiksi on morfeemi, joka liitetään kantaan tai juureen muuttaen sanan merkitystä tai kieliopillista rakennetta. Affiksimuotoja esiintyy usein saman affiksin eri tilanteissa, jolloin kyse ei ole erillisen sanan ilmestymisestä vaan saman morfeenin erilaisista äänteisistä tai rakenteellisista toteutumisista.

Allomorfia syntyy yleensä äänteellisen ympäristön, vokaaliharmonian tai konsonanttien soinnun sekä muiden säännönmukaisten muutosten seurauksena. Esimerkkejä: englannin monikon päätteessä -s voidaan äännetä [s], [z] tai [ɪz] riippuen edeltävästä äänteestä; menneen ajan päätteessä -ed voidaan ääntää [t], [d] tai [ɪd]. Näiden muotojen taustalla ovat fonologiset säännöt sekä morfologiset tarpeet.

Affiksimuotoja tutkitaan kielessä sekä teoreettisesti että vertailevasti. Tutkijat tallentavat affiksien erilaiset toteumat kielisanakirjoihin ja kielioppeihin sekä käyttävät niitä automaattisten parsereiden ja kieliresurssien kehittämisessä. Ymmärrys affiksimuotojen variaatiosta auttaa selittämään sanan muodonmuutoksia ja merkityksen koostumista kontekstin mukaan.