Adaptointi

Adaptointi on prosessi, jossa ilmiö, järjestelmä tai elollinen olento muokkaa toimintaansa, rakennettaan tai säätelyjärjestelmiään vastatakseen muuttuvia olosuhteita. Tavoitteena on säilyttää tai parantaa toimintakykyä, selviytymistä tai suorituskykyä. Adaptointi voi olla pitkäkestoista evolutiivista muutosta tai lyhytaikaista plastista säätelyä, ja sitä voidaan tarkastella sekä yksilön että ryhmän tasolla.

Biologiassa ja lääketieteessä adaptointi viittaa fysiologisiin, morfologisiin ja neurokognitiivisiin muutoksiin, jotka parantavat sopeutumista esimerkiksi harjoitteluun, lämpötilan vaihteluihin, korkeaan ilmanalaan tai altistumiseen patogeeneille. Esimerkkejä: visuaalisen järjestelmän adaptoituminen valon määrän muutoksiin, lihas- ja verenkiertokudoksen harjoittelun aiheuttama muutokset, sekä lääkkeiden toleranssi. Ekologiassa ja evoluutiossa adaptointi voi olla geneettistä sopeutumista populaatioissa ajan myötä, tai yksilön plastista sopeutumista ilman geneettisiä muutoksia.

Kognitiivisessa psykologiassa adaptointi tarkoittaa henkilökohtaista sopeutumista uuteen ympäristöön tai stressitilanteisiin ja tehokkaita coping-keinoja. Teknologiassa ja tietojärjestelmissä adaptointi tarkoittaa järjestelmän kykyä muokata toimintaa käyttäjäkokemuksen tai datan perusteella, esimerkiksi adaptiivisessa ohjauksessa tai koneoppimisessa, jossa malli päivittää itseään uusien havaintojen perusteella.

Suomessa adaptointia saatetaan käyttää lainasana. Joissakin yhteyksissä käytetään termiä sopeutuminen, erityisesti biologisessa kontekstissa; kuitenkin adaptointi on yleinen, kattaa sekä geneettisen että plastisen muutoksen, sekä tekniset ja sosiaaliset sovellukset. On tärkeää huomioida konteksti, koska adaptointi voi olla sekä hyödyllinen että virheellinen, riippuen ympäristöstä.