Abstraktiokerroksia

Abstraktiokerroksia on käsite ohjelmisto- ja tietojärjestelmäarkkitehtuissa, joka kuvaa kerroksia, joilla on erilaiset abstraktiotasot. Jokainen kerros tarjoaa julkisen rajapinnan ja piilottaa alapuolella olevien yksityiskohtien toteutuksen. Tällainen rakenne helpottaa komponenttien eriyttämistä, muutoskestävyyttä ja uudelleenkäyttöä sekä mahdollistaa järjestelmän osien kehittämisen itsenäisesti.

Tyypillisiä abstraktiokerroksia ovat esityskerros (käyttöliittymä), sovellus- tai liiketoimintakerros (prosessointi ja päätöksenteko) sekä tietokerros (tiedon tallennus ja hakeminen). Tietomallinnuksessa voidaan puhua konseptuaalisesta, loogisesta ja fyysisestä kerroksesta. Abstraktiokerroksia sovelletaan sekä ohjelmistoarkkitehtuuriin että tiedonhallintaan, integraatioihin ja rajapintasuunnitteluun.

Hyödyt ovat parempi ylläpidettävyys, helpompi testattavuus ja joustavampi teknologianvaihto: yläkerrokset voidaan muokata tai vaihtaa ilman, että alemmat kerrokset tarvitsevat uudelleenkotutusta. Tavoitteena on selkeät rajapinnat ja yhdenmukaiset vastuuroolit sekä minimoitu riippuvuus kerrosten välillä. Käytännössä suunnittelussa suositellaan minimoimaan tiedon vuotaminen kerrosten yli ja nimeämään vastuunkantajat selkeästi.

Terminologia ja käyttökonteksti vaihtelee: abstraktiokerroksia esiintyy sekä perinteisessä layered-arkkitehtuurissa että data- ja palveluluokittelussa. Niiden ymmärtäminen auttaa järjestelmien suunnittelua, laajentamista ja ylläpitoa.