Absorptionkustannuslaskennan

Absorptionkustannuslaskenta on kustannuslaskentamenetelmä, jossa kaikki valmistuksen kustannukset kohdistetaan tuotteisiin. Siihen sisältyvät sekä muuttuvat kustannukset (esim. raaka-aineet ja suora työ) että kiinteät valmistuskustannukset (esim. tilavuokra, koneiden ylläpito ja yleiskustannukset). Tuotteen kokonaiskustannus muodostuu jakamalla kokonaisten valmistuskustannusten määrä tuotettujen yksiköiden määrällä tai muulla soveltuvalla jakoperustalla, kuten koneaikaan tai tuotantopisteisiin perustuen.

Absorptionkustannuslaskenta varastoi kiinteät kustannukset tuotteen kustannukseen, mikä tarkoittaa, että varastoitavat tuotteet kantavat kiinteitä kustannuksia niin kauan kuin ne ovat varastossa. Kun tuote myydään, kiinteät kustannukset siirtyvät tuloslaskelmaan kustannuksina myytyinä tuotteina (COGS). Näin tuotteen kustannus heijastaa sekä muuttuvia että kiinteitä kustannuksia.

Se eroaa muuttuvkustannuslaskennasta, jossa vain muuttuvat valmistuskustannukset sisällytetään tuotteen kustannukseen ja kiinteät kustannukset kirjataan kuluksi ajanjakson aikana. Absorptionkustannuslaskenta on yleisesti hyväksytty menetelmä tilinpitoperusteissa (esim. IFRS/GAAP) ulkoisessa raportoinnissa tuotteen varastoarvon määrityksessä, mutta sisäisessä päätöksenteossa yritykset käyttävät usein sekä absorptio- että muuttuvakustannuslaskentaa.

Hyödyt sisältävät parempi varastoarvo ja tuloksen pitkäjänteinen peilaus sekä tilinpitostandardien noudattaminen. Haittoihin kuuluu mahdollinen kustannusten väärä kohdistuminen kapasiteetin vaihteluiden aiheuttaessa epätasaisia kustannusvaikutuksia ja kustannusperustaisen kannattavuuden vaikeampi tulkittavuus, jos tuotantolukujen vertailu on epäyhtenäistä. Absorptionkustannuslaskentaa käytetään erityisesti tuotteen hinnan ja kannattavuuden arvioinnin sekä ulkoisen raportoinnin yhteydessä.