AUVkäyttö

Autonominen vedenalainen ajoneuvo (AUV) on itsenäisesti operoiva vedenalainen robotti, joka suorittaa tehtäviä ilman jatkuvaa ihmiskontaktia. Ennalta määritelty tehtävä ohjelmoidaan laitteeseen, ja se suorittaa sen sekä tallentaa että/tai lähettää tulokset pintaan. AUV:ien käyttö kattaa sekä tieteellisen tutkimuksen että kaupalliset sovellukset, kuten kartoituksen, tiedonkeruun ja valvonnan vedenalaisissa ympäristöissä.

Toimintaperiaate perustuu ohjelmoidun tehtävän suorittamiseen. Navigointi yhdistää inertiaalisen navigoinnin (INS), vedenalaisen doppler-nopeuden mittauksen (DVL) sekä syvyysmittauksen. Pitkille matkoille käytetään akustisia paikannusmenetelmiä, kuten long-baseline (LBL) tai ultra-short-baseline (USBL). Energiankäytön hallinta ja akkukapasiteetti määrittävät ajoajan; tyypillisesti AUV:t toimivat useista tunneista yli kymmeneen tuntiin riippuen koosta ja kuormasta.

Kantavana on vaihdettava sensorikirjasto, johon kuuluu yleisesti monipuoliset kartoitus- ja kuvantamissensorit sekä ympäristömittauslaitteet. Yleisimmät ovat multibeam-s̳onarit, sivuaaltosonarit (sidescan), kamerat sekä vedenlaadun ja biologian mittauslaitteet. Joihinkin malleihin voidaan liittää näytteenottolaitteita ja magneettisia sensoreita.

Käyttökohteita ovat merenpinnan ja merenpohjan kartoitus, putkistojen sekä rakenteiden tarkastus, hylkyjen tutkiminen sekä ympäristömonitorointi ja biologiset tutkimukset.

Haasteita ovat korkeat kustannukset, tekninen monimutkaisuus sekä vedenalaisen kommunikoinnin ja navigoinnin rajoitukset. Tiedonhallinta, standardien noudattaminen sekä turvallisuus ja järjestelmien yhteensopivuus ovat keskeisiä huomioita AUV-käytössä.