ASCIIkoodaus

ASCIIkoodaus on merkkien koodausjärjestelmä, jossa kukin merkki vastaa numeerista koodia. Alun perin se on 7‑bittinen, jolloin käytettävissä on 128 merkkiä. Käytännössä useimmat järjestelmät tallentavat ASCII-merkistön kahdeksan bitin sanoihin siten, että ylimääräinen bitti on yleensä 0.

Merkistö sisältää ohjausmerkit (arvot 0–31 sekä 127) sekä tulostettavia merkkejä (32–126), kuten aakkoset, numerot ja välimerkit. ASCII ei sisällä diakriittisiä merkkejä eikä muita kirjoitusmerkistöjä, minkä vuoksi sitä käytetään usein yhdessä muiden koodauksien kanssa tai toimivana pohjana monissa järjestelmissä.

Teknisesti ASCII on 7‑bittinen ja on osa monia 8‑bitin merkistöjä; esimerkiksi ISO/IEC 646 ja ISO 8859 -perheet laajentavat alkuperäistä 128:aa merkkiä. Unicode-merkistö koostuu ASCII-merkistä ja lisää yli miljardeja merkkejä; yhteensopivuuden vuoksi UTF-8 säilyttää ASCII-merkkien koodauksen siten, että ASCII-merkit koodataan samalla tavalla.

Historia ja käyttö: ASCII kehitettiin 1960-luvulla American Standards Code for Information Interchange -standardin (ASC II) ja sen myöhemmät uudistukset kautta järjestelmien ja protokollien perusmerkistöksi. Se on ollut keskeinen tekijä ohjelmoinnissa, tiedonvälityksessä ja verkkoprotokollissa (esim. HTTP, SMTP) yksinkertaisuuden ja yhteensopivuuden vuoksi.

Rajoitukset ja nykytilanne: ASCII ei tue useita kieliä tai kirjoitusjärjestelmiä, joita käytetään monissa yhteyksissä. Nykyään Unicode/UTF-8 korvaa ASCIIa monipuolisen kirjoitusmerkistöjen tuen vuoksi, vaikka ASCII säilyttää perusteellisen yhteensopivuuden ja toimii monissa vanhoissa järjestelmissä perustasona.