3Dtulosteisiin

3D-tulosteisiin viittaa sekä niihin liittyviin valmistusmenetelmiin että niiden tuloksena syntyviin esineisiin, joita rakennetaan kerros kerrokselta digitaalisesta 3D-mallista lisäainevalmistuksen periaatteella.

Yleisimmät tekniikat ovat FDM (fused deposition modeling), SLS (selective laser sintering), SLA (stereolitografia) ja DLP (digital light processing). Näillä tekniikoilla voidaan käyttää erilaisia materiaaleja, kuten muovifilamentteja (esim. PLA, ABS, PETG) sekä valokovetteisia resiinia. Metallissa käytetään esimerkiksi DMLS:ää (direct metal laser sintering) tai EBM:ää (electron beam melting).

Hyötyjä ovat nopea prototypointi, mahdollisuus toteuttaa monimutkaisia geometrioita ja yksilöllisten tuotteiden valmistus ilman erikoistyökaluja. Esimerkkejä sovelluksista ovat prototyyppien sekä lopputuotteiden osien valmistus sekä koulutus- ja museoiden käyttämät mallit. Rajoitteita ovat laitteen korkea hinta, jälkikäsittelyn tarve, vaihtelevat toleranssit sekä materiaalivalikoiman rajallisuus ja tuotannon skaalaushaasteet.

3D-tulosteiden ympäristövaikutukset riippuvat käytetyistä materiaaleista ja prosessien energiatehokkuudesta. Kierrätys ja jätteiden hallinta ovat keskeisiä, ja turvallisuus sekä standardointi kehittyvät tasaisesti sekä teollisen että opetuskäytön arvioissa.