3Dmallinnuksesta

3D-mallinnus on prosessi, jossa kolmiulotteinen objekti tai ilmiö luodaan tietokoneella kolmiulotteisena verkkona, joka koostuu kärjistä, reunoista ja kasvoista. Malli voi edustaa hahmoa, esinettä, rakennusta tai luonnontilaista muotoa, ja sitä käytetään muun muassa animaatiossa, pelien kehittämisessä, arkkitehtuurin visualisoinnissa sekä 3D-tulostuksessa.

Yleisimmät mallinnusmenetelmät ovat polygonal-mallinnus, NURBS-pohjainen mallinnus sekä skulptaus (sculpting). Proseduralinen mallinnus käyttää algoritmeja ja parametreja. Työprosessi alkaa käsitteellisestä suunnittelusta ja mallin blokkauksesta, jatkuu muodon hiomisella ja topologian optimoimisella sekä UV-unwrappingilla tekstuurien sovittamiseksi. Tähän liittyy materiaalien, tekstuurien, valaistuksen ja lopullisen renderöinnin määrittäminen. Hyvä topologia mahdollistaa sujuvan animoinnin ja realistisen valon heijastumisen.

Yleisiä tiedostomuotoja ovat OBJ, FBX, STL ja GLTF/GLB; käytetyt ohjelmistot vaihtelevat tarpeen mukaan. Esimerkkejä ovat Blender, Autodesk Maya, 3ds Max, ZBrush ja SolidWorks. Mallinnusta sovelletaan laajalti: elokuva- ja peliteollisuus, arkkitehtuurin visualisointi, tuotesuunnittelu sekä 3D-tulostus ja simuloinnit.

Historian osalta 3D-mallinnus kehittyi 1960-luvulta alkaen kohti monimutkaisempia verkkoja ja realistista renderöintiä, ja nykyään reaaliaikaiset renderöintiprosessorit sekä skulptaus- ja proceduraaliset työkalut ovat keskeisiä. Haasteita ovat muun muassa tarkka topologia, UV-koordinaatio, tiedostojen koko sekä realistisen materiaalin ja valaistuksen saavuttaminen.