äänneasulla

Äänneasulla on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan arviointia, analyysiä tai tunnistusta, joka perustuu kuulluun ääneen. Se tarkoittaa kirjaimellisesti “äänen avulla” tai “äänellä” ja viittaa menetelmään, jossa kuulo ja kuuleminen ovat keskeisiä.

Kielitieteessä äänneasua käytetään kuvaamaan kuuloon perustuvaa fonetista havaintoa, kuten foneemien, intonaation tai puheen keston tunnistamista kuulemisen perusteella. Tietojen keruu ja luokittelu tapahtuvat pääasiassa kuuntelemalla.

Kielenoppimisessa äänneasulla voi tarkoittaa äänteiden kuuntelupohjaista opetusta eli fonemien ja niiden yhteyden kirjoitettuun muotoon opettavaa lähestymistapaa. Tällöin oppija yhdistää kuulemiaan ääniä ja kirjain-äänne-yhteyksiä.

Puhetta ja kieltä hoitavassa terapiassa äänneasulla viitataan usein kuuntelupohjaiseen arvioon, esimerkiksi äänenlaadun, artikulaation tai puhevirheiden havaitsemiseen kuulemisen perusteella. Tämä on keskeistä sekä kliinisissä tutkimuksissa että yksilöllisessä kuntoutuksessa.

Ammatillisessa kontekstissa äänneasulla voidaan hyödyntää myös akustiikan tai forensiikan alueilla, esimerkiksi tallenteiden laadun, tunnistettavuuden tai puhujan yksilöllisten piirteiden arvioinnissa kuulluun perustuen. Tällaiset arvioinnit voivat olla subjektiivisia ja vaativat koulutettua kuuntelua sekä standardeja menettelytapoja.

Rajoitteet liittyvät usein subjektiivisuuteen ja kuulijan koulutukseen sekä kokemukseen. Siksi äänneasun käyttöpyritään usein tukemaan objektiivisilla mittauksilla ja selkeillä raportointikäytännöillä. Termiä käytetään alueittain eri painotuksin, eikä sitä ole vakiinnutettu yhtenäiseksi standardiksi.