äänitasoille

Äänitaso on fyysinen suure, joka kuvaa äänen voimakkuutta tietyssä paikassa tai ajanjaksossa. Yleisimmin äänitaso mitataan desibeleinä (dB). Koska ihmisen kuulon herkkyys vaihtelee taajuuksien mukaan, käytetään usein A-painotusta, jolloin mittaustulos ilmoitetaan esimerkiksi dB(A).

Mittaamiseen käytetään äänitasomittaria tai dosimetriä. Mittaus voi olla jatkuva tai kertaluonteinen, ja tulokset esitetään eri tavoin, kuten L_Aeq,T (A-painotettu keskiäänitaso aikavälillä T) tai L_den (päivä-illan-yö-tasoa) sekä L_A,max tai L_Cpeak, riippuen tilanteesta ja standardista. Desibeli on logaritminen yksikkö: 10 dB:n muutos vastaa yleensä havaittavaa kaksinkertaista voimakkuutta.

Sovelluksia ovat ympäristömelun arviointi, kaupunkialueen äänimaailman tutkimus sekä työpaikan melutason hallinta. Maailman terveysjärjestön (WHO) suositukset sekä kansainväliset standardit ohjaavat käytäntöjä ja suunnittelua.

Terveys ja turvallisuus: Pitkäaikainen altistus voi johtaa kuulon heikkenemiseen tai muihin terveysvaikutuksiin. Melun torjuminen tapahtuu sekä teknisillä ratkaisuilla rakennusten ja teollisuuden melun vähentämiseksi että henkilökohtaisilla suojalaitteilla, kuten korvatulpilla ja kuulonsuojaimilla.

Standardit ja sääntely: Kansainväliset ja alueelliset standardit, kuten EN 61672-1 äänitasomittarien suorituskykyvaatimukset ja ISO 1996-1 ympäristömelun mittausmenetelmistä, ohjaavat mittauksia. Lisäksi EU:n melusäädökset sekä kansalliset lait määrittävät melurajoja sekä työntekijöiden että asuinalueiden osalta ja edistävät melun vähenemistä.