ääniaallit

Ääniäallot ovat paineen aaltoja, jotka etenevät väliaineessa, kuten ilmassa, vedessä tai kiinteässä aineessa. Ne syntyvät, kun jokin värähtelee ja siirtää energiaa ympäröivään väliaineeseen. Tämä värähtely saa väliaineen hiukkaset liikkumaan edestakaisin tasapainoasemastaan, luoden tihentymiä ja harventumia, jotka etenevät aallon mukana. Äänen nopeus riippuu väliaineen ominaisuuksista, kuten sen tiheydestä ja elastisuudesta.

Ääniäaltojen kuvaamiseen käytetään useita ominaisuuksia. Taajuus määrittää äänen korkeuden ja mitataan hertseinä (Hz). Korkeampi taajuus tarkoittaa korkeampaa ääntä. Amplitudi puolestaan kuvaa aallon suurinta poikkeamaa tasapainoasemasta ja liittyy äänen voimakkuuteen eli äänenvoimakkuuteen, joka mitataan desibeleinä (dB). Aallonpituus on kahden peräkkäisen tihentymän tai harventuman välinen etäisyys ja liittyy taajuuteen sekä äänen nopeuteen.

Ihmisen kuuloalue on yleensä 20 Hz:n ja 20 000 Hz:n välillä. Tätä matalampia ääniä kutsutaan infrääniksi ja korkeampia ultraääniksi. Ääniäaltoja hyödynnetään monissa sovelluksissa, kuten kommunikaatiossa, lääketieteellisessä kuvantamisessa (ultraääni) ja teollisuudessa. Äänen heijastuminen, taittuminen ja diffraktio ovat ilmiöitä, jotka vaikuttavat äänen etenemiseen ja kuuluvuuteen.