äänenkoodauksessa

Äänenkoodauksessa tarkoitetaan prosessia, jossa äänisignaali muunnetaan digitaaliseksi tallenteeksi tai tiivistetään siten, että tiedostokoko pienenee säilyttäen kuultua laatua. Koodauksessa huomioidaan sekä äänen akustiset ominaisuudet että tallennus- tai siirtokäyttövaatimukset.

Digitaalinen äänikoodaus koostuu näytteenotosta ja kvantisoinnista. Näytteenotossa analoginen signaali mitataan säännöllisin väliajoin, ja kvantisoinnissa näytteet muunnetaan binäärisiksi arvoiksi. Koodauksessa voidaan käyttää häviötöntä menetelmää, joka säilyttää kaikki alkuperäisen signaalin tiedot, tai häviöllistä menetelmää, jossa osa tiedosta poistetaan psykoakustisen mallinnuksen avulla.

Suosittuja häviöllisiä koodauksia ovat MP3, AAC ja Opus, kun taas häviöttömät vaihtoehdot kuten FLAC ja WAV säilyttävät signaalin täsmällisesti. Näitä käytetään erikseen ja yhdessä erilaisten pakkaus- ja säilömuotojen kanssa, kuten MP4, MKV tai WAV-konteinerit. Digitaalisessa äänessä yleisiä näytteenottotaajuuksia ovat 44,1 kHz ja 48 kHz, bittisyvyyksiä 16–24 bittiä.

Käyttöalueet ovat musiikin ja puheen tallennus, suoratoisto sekä lähetys. Valinta koodauksessa riippuu halutusta laadusta, tiedostokoon sekä viivevaatimuksista, sekä mahdollisista lisenssikysymyksistä. Lisäksi huomioidaan metadata, virheenkorjaus ja laitteiden yhteensopivuus.