äänenintensiteetistä

Äänenintensiteetti on äänen ominaisuus, joka kuvaa äänen voimakkuutta eli kuinka paljon ääntä on. Se määritellään tehon pinta-alayksikköä kohden, ja sen yksikkö on desibeli (dB). Äänenintensiteetti on objektiivinen mittaus, joka perustuu äänen paineaaltojen energiaan. Se ei ole sama asia kuin äänenvoimakkuus, joka on subjektiivinen kokemus siitä, kuinka kovaa ääni kuuluu. Ihmisen kuulokyky ei ole lineaarinen, joten sama intensiteetin muutos voi tuntua eri tavoin eri voimakkuustasoilla.

Äänenintensiteetti lasketaan yleensä kaavalla, jossa otetaan huomioon äänen teho (watteina) ja pinta-ala, jonka kautta ääni leviää (neliömetreinä). Mitä suurempi teho tai mitä pienempi pinta-ala, sitä suurempi on äänenintensiteetti. Äänenintensiteetti vähenee etäisyyden kasvaessa äänilähteestä, koska äänen energia jakautuu suuremmalle alueelle. Äänenintensiteettiä käytetään monissa yhteyksissä, kuten melunmittauksessa, äänentoistojärjestelmien suunnittelussa ja akustiikan tutkimuksessa. Erittäin korkeat äänenintensiteetit voivat olla haitallisia kuulolle.