Ääniteho

Ääniteho tarkoittaa äänen kokonaisenergiavirran määrää, jonka lähde säteilee poispäin jokaisessa ajassa. Sen perusyksikkö on watti (W). Ääniteho on lähteen ominaisuus, joten se ei riipu mittauspaikasta tai ympäristöstä. Yleisesti käytetty arvo ääniteholle ilmaistaan äänitehotasona (L_W), joka on desibeliarvo suhteessa yhden pikowatin (1 pW) referenssiin. Kaava L_W = 10 log10(W / 1 pW) kuvaa suhdetta ko. tehon ja referenssisäteilyn välillä.

Äänipainespl (SPL) eli äänitehotason vastineellisesti näkyvä L_p kuvaa paikallista ilmanpaineen vaihtelua ja riippuu etäisyydestä sekä tilan akustiikasta. Siksi L_p voi vaihdella suuresti saman lähteen eri paikoissa, kun taas L_W kuvaa lähteen tuottamaa kokonaisenergiaa.

Mittaus ja standardit: äänitehon määrittäminen suoritetaan standardoitujen menetelmien mukaan, kuten ISO 9614 sekä ISO 3744 ja ISO 3745. Menetelmät voivat nojata sekä suljetun tilan että avon tilan mittauksiin. Perusperiaate on todentaa lähteestä lähtevä kokonaisenergiavirta ja muuntaa se L_W-arvoksi. Teoreettisesti W = ∮_S I_n dA, missä I_n on pinnan normaalisuuntainen intensiteetti, ja käytännössä mittaukset tehdään käyttämällä soveltuvia akustisia mittausmenetelmiä ja laskukaavoja.

Käytännön merkitys: äänitehoa käytetään tuotemelu- ja ympäristöstandardien yhteydessä sekä suunnittelussa, jotta voidaan arvioida ja vertailla laitteiden äänieristystä ja meluvaikutusta. Tuotteen teknisiin tietoihin merkitään usein L_W-arvo, jonka avulla voidaan vertailla ja asettaa rajoituksia eri sovelluksissa.