ympäristöetiikkaan

Ympäristöetiikka on filosofian ala, joka tutkii moraalisia kysymyksiä suhteessa luontoon ja ympäristöön. Se kysyy, millaisia velvollisuuksia ihmisillä on luontoa kohtaan, miten luonnon arvo tulisi huomioida politiikassa ja arkipäiväisessä päätöksenteossa sekä miten tuleville sukupolville tulisi jättää ehjempi ympäristö. Ympäristöetiikassa pohditaan muun muassa, onko luonnolla itsellään arvoa vai piileekö sen arvo ihmisten tarpeissa. Tämän jaon mukaan voidaan erottaa antropokentrisia, biocentrisiä ja ecocentrisiä näkökulmia.

Keskeisiä suuntauksia ovat antropocentrismi, which korostaa luonnon arvoa pääasiassa ihmiskeskeisesti, sekä biocentrismi ja ecocentrismi, jotka laajentavat moraalisen huomion koskemaan eliöitä tai ekosysteemien kokonaisuutta. Teoreettisesti ympäristöetiikka yhdistää utilitaristisia, deontologisia sekä arvoperustaisia näkökulmia. Merkittäviä vaikutteita ovat Aldo Leopoldin maankäyttöetiikka, joka korostaa yhteisömuodon laajentumista, sekä syväekologian (Deep Ecology) ajatus luonnon itsensä arvoon perustuviesta velvollisuuksista. Biocentrismi ja ecocentriset suuntaukset ovat ristiriitoja herättäviä vaihtoehtoja perinteisemmille ihmiskeskeisille tulkinnoille.

Sovellukset ulottuvat luonnonsuojelusta biodiversiteetin turvaamiseen, ilmasto- ja energiatekniikkaan sekä eläinten hyvinvointiin. Ympäristöetiikka ohjaa politiikkaa, lainsäädäntöä ja yritysvastuuta sekä korostaa oikeudenmukaisuutta sekä sukupolvien välistä vastuuta. Kritiikissä keskustellaan siitä, miten moraalisia periaatteita voidaan soveltaa käytännön päätöksenteossa eri intressien ja taloudellisten realiteettien kanssa.