ympäristömuuttujilla

Ympäristömuuttujat ovat käyttöjärjestelmän tai ajonaikaisten prosessien avain-arvopareja, joita käytetään ohjelmien konfigurointiin ilman ohjelmointimuutoksia. Ne periytyvät vanhemmasta prosessista lapsiprosessiin ja ne voivat vaikuttaa monin tavoin sovelluksen käyttäytymiseen, kuten yhteyksien muodostamiseen, tiedostopolkujen valintaan tai toiminta-tilaan.

Käyttö ja asettaminen voivat riippua käyttöjärjestelmästä. Unix-tyyppisillä järjestelmillä muuttuja asetetaan usein komennolla export VAR=value, Windows-ympäristössä vastaavat komennot ovat set VAR=value ( CMD ) tai $env:VAR="value" PowerShellissä. Muuttujia voidaan lukea ohjelmissa helposti, ja ne ovat yleensä saatavilla myös väliaikaisesti lapsiprosesseille.

Yleisimpiä käyttökohteita ovat konfiguraatioarvot kuten tietokantayhteyksien osoitteet, API-avaimet, palveluiden päätepisteet, sovelluksen toimintatila (kehitys, testaus, tuotanto), lokitaso sekä aikavyöhyke. Ympäristömuuttujat tukevat 12-factor -periaatetta, jossa konfiguraatio pidetään ulkoisena ja ympäristöjä voidaan vaihtaa helposti.

Turvallisuusnäkökohdat korostavat, että salaisuuksia ei tallenneta koodiin ja että niitä ei kirjata näkyviin. Salausten hallintaan voidaan käyttää erillisiä salasäiliöitä tai salasuhteita, ja sovellukset voivat käyttää oletusarvoja, kun muuttujaa ei ole määritelty.

Parhaita käytäntöjä ovat dokumentoitu vaatimuslista, vähäisen määrän muuttujia, arvojen validointi käynnistyksessä sekä sopiva kehitystyökalujen tuki (esim. kirjasto, joka lataa ympäristömuuttujat). Erityisesti kehitysympäristössä voidaan hyödyntää .env-tiedostoja paikallisesti, mutta tuotantoympäristössä ne tulisi korvata julkaistavilla ympäristömuuttujilla tai niiden hallintajärjestelmillä.