yläkerros

Yläkerros on suomenkielinen termi, joka kuvaa minkä tahansa järjestelmän ylimmäistä kerrosta. Se on yleiskäsite, jota käytetään sekä arkikielessä että tieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan vastakohtaa alemmas sijoittavalle kerrokselle.

Rakennusalalla yläkerros tarkoittaa rakennuksen ylimmäksi asuin- tai toimistokerrokseksi sijoittuvaa osaa. Sen suunnittelussa kiinnitetään huomiota muun muassa ilmanvaihtoon, äänieristykseen ja energiatehokkuuteen. Yläkerroksia voivat olla esimerkiksi asuinkerros tai toimistokerros sekä mahdolliset kattorakenteet tai tilat, jotka sijaitsevat rakennuksen korkeimmassa tasossa.

Geologiassa tai maaperätieteissä yläkerros tarkoittaa pintakerrosta, joka sijaitsee suoraan alempien kerrosten päällä. Tämä kerros on usein alttiina sääolosuhteille ja prosesseille kuten rapautumiselle, eroosioon sekä biologiselle toiminnalle. Pintamaa (topsoil) muodostaa yleisesti yläkerroksen, ja sen koostumus riippuu sekä humus- että mineraalikerrosten suhteesta. Yläkerroksen luonne vaikuttaa kasvien kasvulle, vedenläpäisyydelle ja maaperän kestävyydelle.

Käyttökontekstit vaihtelevat, mutta yläkerros on yleiskäsite, joka viittaa aina siihen, että kerroksen sijainti on korkeammalla suhteessa muihin kerroksiin. Kerrosten roolit ja ominaisuudet riippuvat kyseisestä alasta ja süsteemistä.