yleisökielessä

Yleisökielessä tarkoitetaan kieltä, joka on suunnattu yleisölle ymmärrettäväksi. Käytännön tarkoituksena on välittää tietoa tai ohjeita ilman ammattijargonia ja monimutkaista termistöä. Termiä sovelletaan muun muassa mediaviestinnässä, julkishallinnon ohjeistuksissa sekä tieteellisen tiedon popularisoinnissa.

Keskeisiä piirteitä ovat selkeys ja saavutettavuus: lyhyet lauseet, arkipäiväiset sanat, aktiivinen äänne ja looginen rakenne. Monimutkaisista käsitteistä voidaan tarjota määritelmiä tai esimerkkejä. Jargonia vältetään, tai termit selitetään heti käyttöönoton yhteydessä. Tietoa tukevat usein otsikot, kappalejako ja visuaaliset apuvälineet.

Yleisökielen ja selkokielen välinen suhde: selkokieli on erityisen helppolukuista ja suunnattu vaikeasti lukutaitoisille, kun taas yleisökieli voi olla hieman joustavampi, mutta edelleen tarkoitettu laajalle yleisölle. Sekä yleisökielen että selkokielen tavoitteena on ymmärrettävyyden lisääminen ja väärinymmärrysten vähentäminen.

Haasteet: liiallinen yksinkertaistaminen voi heikentää tarkkuutta, ja on riski tehdä oletuksia yleisöstä, joka ei vastaa todellisuutta. Tämän välttämiseksi käytetään kohderyhmätutkimusta, käyttäjätestausta ja palautteen keruuta sekä selkeitä kieli- ja viestintäohjeita. Yleisökielen soveltuvuutta valvotaan erityisesti julkisessa viestinnässä ja koulutuksessa.