yleismerkit

Yleismerkit tarkoittavat yleisiä, ei-spesifisiä viitteitä henkilön tai eläimen sairaudesta tai yleisestä terveydentilasta. Niiden arvo on antaa nopea kokonaiskatsaus, ei diagnoosia, vaan taustatietoa hoidon jatkotoimenpiteitä varten. Termiä käytetään sekä kliinisessä lääketieteessä että perusterveydenhuollossa sekä opetuksessa.

Tyypillisesti yleismerkit keräävät tiedon yleisestä olemuksesta, tajunnantasosta, vuorovaikutuksesta, iho- ja hengitysmerkinnöistä sekä nestetasapainosta. Esimerkiksi sekavuus, levottomuus, uupumus, heikentynyt ruokahalu, ihon kalpeus tai sinipunertava väri, kuume tai verenpaineen poikkeavuudet voivat viitata sairauden vakavuuteen.

Yleismerkit eroavat spesifisistä oireista ja diagnostisista merkeistä. Ne on tarkoitettu ensivaiheen arvioon tai triageen; niitä seuraamalla hoitotoimet ja lisätutkimukset suunnataan kiireellisyyden mukaan.

Koulutuksessa yleismerkit auttavat tunnistamaan potilaan tilan piilotetut riskit. Rajoituksia: ne voivat olla epäspesifeja ja niihin vaikuttavat potilaan ikä, taustasairaudet ja käytetyt lääkkeet. Tarvitaan perusteellinen tutkimus yhdessä potilaan historiaan ja kokeisiin sekä muita löydöksiä kanssa.