yksisolukäyttöjärjestelmiä

Yksisolukäyttöjärjestelmät, tai Single-Core Operating Systems, viittaavat käyttöjärjestelmiin, jotka on suunniteltu toimimaan yhden keskusyksikön (CPU) ytimen järjestelmässä. Historiallisesti useimmat varhaiset tietokonejärjestelmät olivat yksisolukäyttöjärjestelmiä, sillä useampia ytimiä ei ollut saatavilla. Tällaisissa järjestelmissä kaikki prosessit ja tehtävät suoritetaan vuorotellen yhden ytimen toimesta ajanjako-oikeutuksella (time-sharing) tai muita aikataulutusmekanismeja käyttäen.

Yksisolukäyttöjärjestelmät ovat luonnostaan yksinkertaisempia suunnitella ja toteuttaa verrattuna moniydinympäristöihin. Niiden suorituskykyä rajoittaa kuitenkin yhden ytimen kyky käsitellä tehtäviä rinnakkain. Vaikka ne eivät sovellu raskaaseen moniajon tai laskennallisesti vaativien tehtävien suorittamiseen, ne voivat olla tehokkaita ja luotettavia sulautetuissa järjestelmissä, mikro-ohjaimissa tai erikoistuneissa sovelluksissa, joissa rinnakkaisuus ei ole kriittinen vaatimus. Nykyään useimmat yleiskäyttöiset käyttöjärjestelmät, kuten Windows, macOS ja Linux, on optimoitu hyödyntämään moniydinprosessoreita tehokkaasti. Yksisolukäyttöjärjestelmät ovat siis edelleen relevantteja tietyissä kapeissa sovelluskohteissa, mutta ne eivät ole enää valtavirtaa.