yhteisösiintumisesta

Yhteisösiintuminen, suomeksi myös joukkosiintuminen tai laumasuoja, on ilmiö, jossa merkittävä osa väestöstä on immuuni tietylle tartuntataudille, mikä hidastaa tai estää taudin leviämistä koko yhteisössä. Tämä suoja muodostuu joko luonnollisen tartunnan sairastamisen tai rokottamisen kautta. Kun riittävän suuri osuus ihmisistä ei ole alttiita taudinaiheuttajalle, sen on vaikeampi löytää uusia isäntiä, ja tartuntaketjut katkeavat.

Yhteisösiintymisen saavuttamiseksi tarvittava immuunisuuden taso vaihtelee taudista toiseen. Se riippuu taudin tarttuvuudesta, eli siitä, kuinka monta henkilöä yksi tartunnan saanut henkilö keskimäärin tartuttaa terveitä henkilöitä, kun tartuntaa ei ole kontrolloitu. Esimerkiksi tuhkarokko, joka on erittäin tarttuva tauti, vaatii hyvin korkeaa, jopa 95 prosentin rokotuskattavuutta yhteisösiintymisen saavuttamiseksi. Miedommin tarttuvien tautien, kuten influenssan, kohdalla riittävä suoja voi muodostua pienemmälläkin osuudella immuuneista.

Yhteisösiintyminen on tärkeä suojamekanismi erityisesti niille, jotka eivät voi tulla rokotetuiksi esimerkiksi terveydellisistä syistä, kuten pienten lasten, raskaana olevien tai vakavasti immuunipuutoksesta kärsivien henkilöiden kohdalla. Kun yhteisö on suojattu, nämä yksilötkin hyötyvät laajemmasta suojasta. Yhteisösiintymisen ylläpitäminen edellyttää usein laajamittaista ja jatkuvaa rokotusohjelmaa.