yhteisnimet

Yhteisnimet ovat suomen kielen substantiiveja, jotka nimeävät ryhmän tai kokoelman yksittäisten jäsenten sijaan. Niiden voidaan katsoa vastineiksi englanninkieliselle collective noun -käsitteelle. Yhteisnimet viittaavat muodostumaan, jossa useampi henkilö tai asia muodostaa kokonaisuuden, kuten joukko, lauma, seurue, perhe tai klaani. Esimerkkejä yhteisnimistä ovat joukkue, väki, parvi, seurue, porukka ja perhe.

Käyttö ja syntaksi Vaihtelu yksikön ja monikon välillä riippuu siitä, puhutaanko ryhmästä kokonaisuutena vai jäsenten erillisinä osa-alueina. Esimerkiksi yksikön muotoa voidaan käyttää: "Joukkue voitti mestaruuden." Kun puhutaan ryhmän jäsenten erillisiä osatekijöitä, saatetaan tarvita monikko: "Joukkueet esittelivät suunnitelmat." Yhteisnimi noudattaa yleensä suomen kielen yleisiä monikon muodostumisen sääntöjä, usein lisäämällä -t (esimerkiksi joukkue → joukkueet, parvi → parvet). Joissakin tapauksissa painopiste on kuitenkin ryhmän yksikössä, jolloin verbi tai ilmaisu viittaa kokonaisuuteen yksikkönä.

Eroja ja Sanaston suhde Yhteisnimet eroavat erisnimistä siinä, että yhteisnimet viittaavat ryhmään tai luokkaan, eivätkä yksittäiseen nimeen tai henkilöön. Erisnimet puolestaan ovat yksittäisiä, tarkasti määriteltyjä nimiä kuten kaupungin tai henkilön omia nimiä. Yhteisnimet voivat olla sekä abstrakteja että konkreettisia ilmaisuja ja ne voivat ilmetä sekä arkipäiväisessä että virallisessa kielenkäytössä.

Käyttöalueet Yhteisnimet ovat yleisiä sekä puhekielessä että kirjoitetussa kielen muodossa, ja niitä käytetään kuvamaan yhteisiä ryhmiä tilanteessa, jossa halutaan korostaa kokonaisuutta tai ryhmän yhteistä ominaisuutta.