väävlit

Väävlit ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa rikki (S) on yhdistetty toisiin elementteihin. Enimmillään väävlit ovat sulfideja, joissa rikki on useimmiten S2−-ionina. Luontaisesti ne esiintyvät laajasti mineraaleina ja ne muodostavat tärkeän osan malminetsinnän ja metallinjalostuksen raaka-aineista.

Sulfidit syntyvät sekä hydrotermisissa prosesseissa että magmaisissa ja sedimentaarisissa ympäristöissä. Ne ovat yleisiä malminrannoissa, joissa monet arvometallit sitoutuvat rikin kanssa. Esimerkkeinä mineraaleista, joita usein pidetään sulfideina, mainitaan FeS2 (pyriitti), PbS (galena) ja ZnS (sfaleriitti); näillä on keskeinen merkitys sekä geologisessa tutkimuksessa että kaivosteollisuudessa.

Ominaisuuksiltaan sulfideilla on usein metallinen kiilto, korkea tiheys ja vaihteleva kovuus. Niiden rakenteet voivat olla kiteisiä tai kipsimäisiä, ja rikin kemiallinen tila pysyy tyypillisesti -II:ssa arvoituslajissa. Sulfidit voivat reagoida hapettumisen ja veden vaikutuksesta, mikä johtaa esimerkiksi happamien vesistöjen muodostumiseen ja ympäristöongelmiin.

Erot sulfideihin eroativina yhdisteinä ovat sulfaatit ja sulfiteiksi nimetyt ryhmät, joissa rikki on yhdistetty happi-ryhmiin. Tämä vaikuttaa sekä kemiallisiin ominaisuuksiin että ympäristövaikutuksiin.

Tutkimusmenetelmistä käytetään muun muassa röntgendiffraktiota (XRD) ja elektronimikroskopiaa energiabioksin spektrometriolla (SEM-EDS) sulfideja identifioidessa ja niiden koostumusta määritettäessä.

Väävlit ovat keskeinen käsite geologiassa ja metallinjalostuksessa, sekä turvallisuus- ja ympäristövaikutuksineen että mineraalien muodostus- ja rikastusprosesseja ymmärtävän.