värisokeiden

Värisokeiden ovat henkilöt, joiden värien erottelukyky on rajoittunut verrattuna normaalin näköiseen väri‑ ja valö­rytmiin. Värihäiriöt voivat olla synnynnäisiä (geneettisiä) tai harvoin johtua silmäsairauksista tai lääkityksestä. Maailmanlaajuisesti arviolta noin 8 prosenttia miehistä ja alle 1 prosentti naisista kärsii jostakin värisokeuden muodosta, ja esiintyvyys vaihtelee väestöittäin.

Yleisimpiä ovat punan ja vihreän värien erottamisen vaikeudet, joita kutsutaan punan- ja vihreän värisokeudeksi. Näitä ovat protanopia ja deuteranopia sekä näihin liittyvät anomalioitumiset tilat, kuten protanomaly ja deuteranomaly. Väriherkkyys voi olla sekä täydellinen että osittainen: täydellinen protanopia, deuteranopia ja tritanopia sekä osittaiset muodot protanomaly, deuteranomaly ja tritanomaly.

Diagnoosi: Yleisimmät kokeet ovat Ishiharan värisävytesti (levyt), Farnsworth-Munsell 100 Hue -testi ja joissain tutkimuksissa käytetty anomaloscope. Geneettinen periytyvyys liittyy usein X‑kromosomiin; miehillä värisokeuden esiintyvyys on suurempi, koska heillä on vain yksi X-kromosomi.

Arkipäivässä värisokeus voi hankaloittaa värien erottamista esimerkiksi liikennevaloissa, tuotepakkauksissa tai vaatteiden yhdistämisessä. Ratkaisuja ovat korkea kontrasti, symbolinen tieto (numero- tai kuvamerkinnät), sekä värien tunnistusta tukevat teknologiat ja sovellukset. Viestinnässä suositellaan välttämään pelkästään värin varaan perustuvaa informaatiota ja tarjoamaan vaihtoehtoisia keinoja tiedon välittämiseen.