vältettävyys

Vältettävyys kuvaa sen määrän, missä määrin hoito, toimenpide tai tilanne on yksilön kannalta sietokykyinen siten, ettei haittavaikutusten, rasituksen tai hoidon aiheuttama kuormitus ole kohtuuton. Termiä käytetään yleisesti lääketieteessä ja terveydenhuollossa arvioitaessa hoitojen hyväksyttävyyttä ja potilaan kykyä noudattaa annostusta sekä hoitosuunnitelmaa.

Kliinisessä tutkimus- ja hoitokontekstissa vältettävyys liittyy sekä haittavaikutusten esiintymiseen että niiden vakavuuteen, hoidon keskeyttämiseen ja potilaan elämänlaatuun. Tiedon kerääminen perustuu sekä lääketieteellisiin arvioihin että potilaskokemuksiin, ja usein käytetään standardoituja luokituksia haittavaikutusten vakavuuden mittaamiseen sekä potilaspäiväkirjoja.

Sovellusalueet ja mittaaminen. Vältettävyys on keskeinen osa lääkkeiden kehittämistä sekä hoitosuunnittelua. Se vaikuttaa annosteluun, hoito-ohjelman valintaan ja mahdollisten yhdistelmähoitojen harkintaan. Vältettävyys arvioidaan esimerkiksi haittavaikutusprofiilin, hoidon kokonaisrasituksen sekä keskeyttämisprosenttien perusteella. Potilaskokemuksen ja elämänlaadun mittaaminen täydentää kliinisiä mittareita.

Tekijät ja kehittäminen. Vältettävyys riippuu sekä lääkkeen ominaisuuksista (farmakokinetiikka, sivuvaikutusprofiili, annostusmuoto) että potilaan tekijöistä (ikä, comorbidiiteetit, lääkeaineyhdistelmät, geneettiset taipumukset). Tavoitteena on löytää tasapaino tehokkuuden ja turvallisuuden välillä sekä etsiä yksilöllisiä titraus- ja tukitoimia, joiden avulla hoitoa voidaan toteuttaa mahdollisimman kestävällä tavalla.