vulkanisointiprosessiin
Vulkanisointiprosessiin viittaa kemialliseen prosessiin, jossa kumia käsitellään. Tämän prosessin aikana kumin polymeeriketjuja ristiinsilloitetaan usein rikin avulla. Tämä ristiinsilloitus muuttaa kumin rakenteellisia ja mekaanisia ominaisuuksia merkittävästi. Ennen vulkanointia raakakumi on tyypillisesti pehmeää, tahmeaa ja sen muotoa on vaikea säilyttää. Vulkanoinnin jälkeen kumista tulee joustavampaa, kestävämpää ja se kestää paremmin lämpötilan ja kemikaalien vaikutuksia. Prosessiin kuuluu yleensä kumin sekoittaminen vulkanointiaineiden, kuten rikin, kiihdyttimien ja aktivointiaineiden kanssa. Tätä seosta kuumennetaan sitten kontrolloidussa lämpötilassa ja paineessa. Kuumennus saa aikaan kemiallisen reaktion, joka muodostaa uusia sidoksia kumin polymeeriketjujen välille. Charles Goodyear löysi vulkanoinnin vahingossa vuonna 1839. Hänen työnsä mullisti kumiteollisuuden ja mahdollisti monien kumituotteiden, kuten renkaiden, letkujen ja tiivisteiden, kehittämisen. Vulkanointi on edelleen keskeinen prosessi nykyaikaisessa kumien valmistuksessa, ja sitä käytetään laajasti eri teollisuudenaloilla. Prosessia voidaan muokata erilaisten vulkanointiaineiden ja olosuhteiden avulla, jotta saavutetaan halutut ominaisuudet lopputuotteessa.