vokaaliäänteestä

Vokaaliäänne on puheen äänne, joka muodostetaan ilman merkittävää ilman virtausta estävää supistusta ääniväylässä. Vokaalit ovat puheen ydin ja muodostavat usein tavujen keskustan. Vokaaliäänteiden tunnistaminen perustuu äänihuulet värähtelyn ja ääniväylän muodon perusteella. Ääniväylän muotoa puolestaan säätelee kielen, huulien ja alaleuan asennot.

Vokaaleja luokitellaan yleensä kahden pääpiirteen perusteella: kielen korkeus ja kielen etuvetoisuus. Kielen korkeus kuvaa sitä, kuinka korkealla kielen selkä on suuontelossa. Korkeat vokaalit, kuten 'i' ja 'u', tuotetaan korkealla kielellä, kun taas matalat vokaalit, kuten 'a', tuotetaan matalalla kielellä. Kielen etuvetoisuus kuvaa sitä, kuinka etäällä tai takana kielen selkä on suuontelossa. Etuvokaalit, kuten 'e' ja 'y', tuotetaan eteenpäin vietävällä kielellä, kun taas takavokaalit, kuten 'o' ja 'ö', tuotetaan taaksepäin vietävällä kielellä.

Lisäksi vokaaleja voidaan luokitella huulien pyöreyden perusteella. Pyöreät vokaalit, kuten 'u' ja 'y', tuotetaan pyöristetyillä huulilla, kun taas litteät vokaalit, kuten 'i' ja 'e', tuotetaan litteillä huulilla. Joissakin kielissä on myös nasaalivokaaleja, jotka muodostetaan samanaikaisesti suun ja nenän kautta.

Vokaaliäänteiden esiintyminen ja määrä vaihtelevat kielittäin. Suomen kielessä on kahdeksan perusvokaalia: a, e, i, o, u, y, ä, ö. Jotkin kielet voivat erottaa useampia vokaaleja tai niillä voi olla vähemmän. Vokaalien tarkka ääntäminen on tärkeää sanojen erottamisessa ja selkeän puheen tuottamisessa.