viskositeetteihin

Viskositeetteihin viittaa nesteiden tai kaasujen sisäiseen kitkaan, joka vastustaa niiden virtauksen aiheuttamaa liikettä. Viskositeetti kuvaa aineen sisäistä kitkaa ja määrittelee, kuinka helposti se virtaa tai vastustaa virtauksen muodostumista. Se on tärkeä ominaisuus monissa fysiikan ja kemian ilmiöissä, kuten nesteiden virtauksessa putkissa, öljyn ja muiden voiteluaineiden käytössä sekä biologisissa systeemeissä, kuten verenkierrossa.

Viskositeetti jaetaan yleensä kahteen päätyyppiin: absoluuttiseen (tai dynamiseen) viskositeettiin ja kinemaattiseen viskositeettiin. Absoluuttinen viskositeetti mitataan siellä, kun voima vaaditaan siirtämään aineen kerroksia toisiinsa nähden. Yksikkönä käytetään pascalsekuntia (Pa·s) tai entistä käytettyä poisea (P). Kinemaattinen viskositeetti puolestaan on absoluuttisen viskositeetin suhde aineen tiheyteen ja mitataan neliömetreinä sekunnissa (m²/s) tai entisessä stokesissa (St).

Viskositeetti riippuu lämpötilasta, paineesta ja aineen kemiallisesta koostumuksesta. Useimmissa nesteissä viskositeetti pienenee lämpötilan noustessa, sillä lämpö lisää molekyylien liikettä ja heikentää niiden välistä vuorovaikutusta. Kaasujen viskositeetti puolestaan kasvaa lämpötilan noustessa, koska molekyylien liikkeet ja törmäykset lisääntyvät. Paineen vaikutus on yleensä vähäisempää nesteissä kuin kaasuissa.

Viskositeetin mittaus on tärkeää monissa teollisuudenaloilla, kuten öljynporauksessa, kemianteollisuudessa ja lääketieteessä. Mittausmenetelmiä ovat muun muassa kapillaariviskosimetrit, rotaviskosimetrit ja putkiviskosimetrit. Viskositeetin hallinta on myös keskeistä voiteluaineiden ja muiden nestemäisten aineiden suunnittelussa ja soveltamisessa.