virtualisointiympäristössä

Virtualisointiympäristö tarkoittaa fyysisten palvelinten resurssien, kuten CPU:n, muistin, tallennuskapasiteetin ja verkon, eriyttämistä ja hallintaa siten, että useat virtuaaliset käyttöjärjestelmät ja sovellukset voivat toimia yhtä aikaa. Keskeinen komponentti on hypervisor, ohjelmisto, joka mahdollistaa virtuaalikoneiden ajamisen suoraan laitteistolla tai isäntäjärjestelmän päällä.

Virtuaalikoneet tarjoavat eristetut käyttöjärjestelmä- ja sovellusympäristöt, jolloin resursseja voidaan jakaa joustavasti. Ympäristöön kuuluvat myös virtuaaliverkot sekä virtuaalinen tallennus, ja hallintakerroksia, jotka koordinoivat resurssien varausta ja elinkaarta. Hypervisorit jaotellaan Type 1 - bare-metal ja Type 2 - peräisin isäntäjärjestelmästä. Esimerkkejä ovat VMware ESXi, Microsoft Hyper-V sekä KVM ja Xen.

Käyttötarkoitukset kattavat palvelinten konsolidoinnin, testauksen ja kehityksen, varmuuskopioinnin ja katastrofisuojan sekä pilvi- ja infrastruktuuripalveluiden tarjoamisen. Hallinta voidaan hoitaa työkaluilla kuten VMware vSphere, OpenStack tai vastaavilla hallintakerroksilla, jotka automatisoivat virtuaalikoneiden elinkaaren hallinnan, resursoinnin ja skaalaamisen.

Turvallisuus ja suorituskyky: virtuaalointi parantaa eristystä, mutta tuo myös hallinta-, riippuvuus- ja viivekysymyksiä sekä mahdollistaa resurssien overcommitoinnin. Optimointiin kuuluu huolellinen suunnittelu, hardware-virtualisointi tukien käyttö (esim. Intel VT-x/AMD-V), resurssirajoitukset, varmuuskopiointi sekä säännölliset päivitykset. Seuranta, lokitus ja käytäntöjen noudattaminen ovat olennaisia.