viittomien

Viittomat ovat visuaalisia viestinnän keinoja, joissa kieli muodostuu käsien liikkeistä, eleistä, ilmeistä ja kehon asennoista. Viittomakielet ovat luonnollisia kieliä, joilla on oma sanasto, kielioppi ja syntaksi. Ne kehittyvät Deaf- ja kuulevien yhteisöissä ja ovat itsenäisiä kieliä, eivät pelkästään elehdintää tai puhuttujen kielten käännöksiä.

Kielitieteellisesti viittomakielet perustuvat visuaaliseen modaalisuuteen: käsien asento (handshape), sijainti kehon suhteen, liike ja suunta sekä ei-manuaaliset merkit, kuten kasvojen ilmeet ja päänliikkeet, jotka vaikuttavat lauseen merkitykseen. Viittomakielet voivat käyttää tilan rakenteellista kielioppia ilmaistakseen roolit ja suhteet.

Maailmassa on satoja viittomakieliä. Ne eivät ole toistensa kanssa yleisesti ymmärrettäviä; kukin kieli on itsenäinen. Esimerkkejä ovat Suomen viittomakieli (SVK), American Sign Language (ASL) ja British Sign Language (BSL). Kansainvälinen viittomakieli (IS) toimii kommunikaationa monikielisissä yhteisöissä.

Viittomakielet ovat keskeinen osa Deaf-kulttuuria, ja niiden saavutettavuus—tulkkauspalvelut sekä viestintää tukevat mediatuotteet ja kirjoitettu teksti—on tärkeä osa heidän oikeuksiaan. Tutkimus viittomakielistä on laajentanut ymmärrystä kieliopista, kognitiossa ja kaksikielisyydestä sekä vahvistanut, että viittomakielet ovat täysivaltaisia kieliä.

Suomessa Suomen viittomakieli (SVK) on keskeinen viittomakieli, jota käytetään opetuksessa, mediassa ja arkipäivän vuorovaikutuksessa Deaf-yhteisössä.