viitteistö

Viitteistä on kirjoitetussa tekstissä käytettyjä elementtejä, joiden avulla lukija voi paikantaa ja tarkistaa käytetyt lähteet. Viitteet ja lähteet muodostavat kaksi toisiaan täydentävää osaa: in-text viitteet, jotka ilmestyvät tekstin sisällä, sekä täysi bibliografinen tiedosto, joka kokoontuu lähdeluetteloon tai viitelistaan loppuun.

Viitteiden tehtävä on osoittaa, mihin perustat väitteesi, antaa tunnustus alkuperäiselle ajattelulle ja mahdollistaa lähteiden tarkistamisen sekä tutkimusväittelyyn osallistumisen muiden kanssa. Viitteet auttavat lukijaa seuraamaan tieteellistä keskustelua, osoittavat tutkimuksen kontekstin ja estävät plagiointia. Hyvin laaditut viitteet ovat tarkkoja, johdonmukaisia ja helposti tarkistettavia.

Viittausjärjestelmät ja -tyypit vaihtelevat; yleisimmät ovat tekijä‑nimi‑vuosi‑järjestelmä (author–year), sekä numeerinen järjestelmä. Tekstissä voi esiintyä esimerkiksi (Koskinen, 2019, s. 112) tai numeerinen viite [1], jonka määritelmä löytyy viiteluettelosta. Lähdeluettelossa tai viiteluettelossa annetaan täyden bibliografisen tiedon muodossa: tekijä, julkaisuvuosi, otsikko, julkaisukanava tai kustantaja, sekä paikallistiedot. Tarvittaessa mukaan lisätään DOI tai URL. Erityisesti verkkolähteet on merkitty saatavuustiedolla ja tallennusajalla, jos ohjeistus sitä vaatii.

Parhaat käytännöt ovat johdonmukaisuus ja tarkkuus: käytä ensisijaisia lähteitä silloin kun mahdollista, vältä toisesta kädestä viittaamista, noudat valittua viittaustyyliä alusta loppuun, ja varmista oikea kirjoitusasu sekä nimistä että julkaisuvuodesta. Viitteet sekä niiden tarkoitus ovat olennainen osa tieteellistä argumentaatiota ja luotettavuutta.